Heinin lähtökohdat blogikirjoituksille

Lyhyesti ja ytimekkäästi lähtökohtana tälle kaikelle on valtava tiedon- ja oppimisenhalu. Lähdin kunnolla mukaan laumanvartijoiden maailmaan kun perheseemme saapui ensimmäinen estrelanvuoristokoira, Lissu. Tätä ennen käsissäni oli ollut kuvasz. Yhteinen tiemme tämän kuvaszin kanssa jäi lyhyeksi. Olin näihin aikoihin juuri täysi-ikäisyyden saavuttanut. En ole lähtöisin lähtökohdista, jossa olisin elänyt elämäni koirien kanssa. Kyllä meillä on koiria ollut mutta vain perheenjäsenenä. Myöhemmin koiria oli vain siksi, koska minä niitä halusin. Niihin vuosiin oli mahtunut kokemusta monenlaisesta koirasta, vetokoirista palveluskoiriin. Luulin jopa tietäväni koirista jotain.  Ensimmäisen kuvaszin aikoihin asuin silloisen avomieheni kanssa rivitalossa. Aina olen tykännyt liikkua ja olla aktiivinen. En todellakaan tiennyt mitä minulla oli käsissäni. Aktiivinen elämä ei vain riittänyt pitämään koiraa tyytyväisenä. Olin suorastaan itsekäs, kun otin kyseisiin olosuhteisiin laumanvartijan mutta toisaalta, tämä kaikki on nostanut myös merkitystä kasvattaja-uralleni ja tehnyt minusta todella kriittisen uuden kodin suhteen. Koira palautui kasvattajalle, mutta minun työni laumanvartijoiden parissa käynnistyi sillä hetkellä.
Olen todella iloinen siitä, että ensimmäinen estrelamme oli juuri Lissu. Hän opetti minulle todella lyhyessä ajassa enemmän kuin mikään kirja. Hän opetti minua kunnioittamaan rodun alkuperäisyyttä, keksimään ne keinot, miten saada yhteiskuntakelpoinen koira ilman herkkuja ja silittelyjä. Lissu opetti että yhteys minun ja hänen välillä on se juttu. Mikäli Lissu olisi ollut luonteellisesti sieltä helpoimmasta päästä, olisin saanut aivan väärän kuvan. En olisi sisäistänyt edes niitä kirjoituksia laumanvartijoista. Asioiden ymmärtämisen ja sisäistämisen välillä on pieni ero, mutta merkittävä ero.

Nyt vuosia myöhemmin, olen raapaissut aika syvältä tuolla laumanvartijoiden alkuperästä, erityisesti kiinnostunut niiden alkuperäisestä työkäytöstä. Millaisia koirat olivat luonteeltaan silloin, millaisia toimintatapoja heillä oli silloin? Sanotaan että rodut eivät ole muuttuneet, ympäristo vain on muuttunut. Mutta kuinka paljon ympäristö on muovannut rotuja? Kuinka paljon yritämme jalostuksellisesti muovata koiria, niiden luonteita? Vaadimmeko koiriltamme nykyään liikaa, odotammeko niiltä yksinkertaisesti liikaa? Kun vaatimustasomme koiriamme kohtaan nousee, törmäämme enemmissä määrin epäonnistumisiin, mutta onko vika aina koirassa vai vaadimmeko heiltä vain liian suuria asioita? Kun taas, vetoammeko koirien historiaan ja alkuperäisyyteen emmekä näekään koiriemme heikkouksia mm. luonteissa? 

Tuossa on kiteytettynä aikalailla ne kysymykset, miksi minä olen mukana tässä jutussa ja mitkä ovat ne lähtökohdat minulle. 

- Heini