Aidataan aidataan

Laumanvartijakoirat tullessaan tuo mukanaan paljon vastuuta, vastuuta siitä, ettei se ole missään tilanteessa häiriöksi ulkopuolisille, vaaraksi kenellekkään. Eihän nämä koirat yleisvaarallisia ole, mutta usein ihmiset eivät osaa toimia laumanvartijan kohdatessa kovin järkevästi, koira tekee vain työtään silloinkin, kun se omin päin tiluksille tunkeutuvaa ihmistä koettaa pysäyttää tai häätää. Suomen oloissa aitaaminen on lähes välttämättömyys. Se millainen aidan tulee olla, on moninaisempia asia. Se riippuu mm yksilön halusta lähteä omalta alueelta, ärsykkeiden määrästä ympäristössä, sitoutuneisuudesta laumaan jne.. Voimakkaasti laumaan sitoutunut yksilö pysyttelee suht lähelläkin laumaansa, mutta koiria ollessa useampia, jokainen ottaa oman roolinsa koiraporukassa, ja siellä joku voi olla se, joka kokee tarpeelliseksi pitää alue tyhjänä tunkeilijoista laajemmallakin sektorilla. 

Kaikissa käydyissä keskusteluissa aitaamisasioista, on ilmennyt, että kasvattajat suorastaan vaativat aitaamista, samoin valtaosa niistä, joilla laumanvartijan omistajana on karttunut kokemusta. Se, millainen aitaus laumanvartijalla on oltava, onkin sitten mutkikkaampaa. Koirakauppa kävisi heikonlaisemmin, jos kasvattajat lähtökohtaisesti suosittelisi tai vaatisi kahden metrin korkuista jykevää ja kestävää verkkoaitaa minimissään hehtaarien alueille tai kenties laitumien ympärille. Aitaamisasioista tulisi silti keskustella, ja kertoa niin positiiviset kuin myös negatiiviset kokemukset koirien aitauksissa pysymisestä, ja tottakai keskustella niistä vaikuttimista, jotka aidassapysymiseen vaikuttaa. Yksilöitä on hyvin monenlaisia, eikä yksi aitatyyppi yksinkertaisesti sovi kaikille. 

On muistettava, että koiran omistajalla on aina vastuu koiransa tekemisistä. Yksikään kasvattaja ei pienestä pennusta osaa arvioida, kuinka työskentely- ja kasvuympäristö muovaa pentua vartiointipuuhiin, mutta se mikä on varmaa yleisesti ottaen, on se, että laumanvartijarotuinen koira tulee vartioimaan enemmän tai vähemmän, ennemmin tai myöhemmin. Siksi aitojen tärkeyttä ei painoteta turhaan. Eikä koskaan voi pentuna tietää, millainen aikuinen siitä kasvaa, millaiset aidat se ympärilleen tarvitsee.

Ennen laumanvartijan tuloa olisi suotavaa pohtia aitaamisasioita ja ideaalitilanteessa on back up plan, aivan pelkkä koiratarha äkkitilanteita varten, esim jos koira vaikka alkaakin karkailla laitumelta eläinten luota, tällöin tilanne on katkaistava viipymättä ja koiratarha on oiva paikka, minne koiran tai koirat voi laittaa ratkaisujen etsimisen ajaksi. Se on varma ja turvallinen paikka väliaikaiseen tilanteeseen. Jo pennulle toki tulee neuvoa, että koiratarha on aivan kiva paikka, ja totuttaa se siihen, että joskus siellä voi lyhyitä aikoja joutua viettämään. 

"Onhan minulla eläinsuoja, voin kai minä sinne koirat laittaa, jos tilanne vaatii", no juu voi, mutta ihan omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa ettei se kaikkien yksilöiden kohdalla ole viisas ratkaisu, ei laisinkaan. Paras olisi tarha lähellä vartioitavia eläimiä, katse ja kenties kosketusmahdollisuudella. Kaikenlainen rajoittaminen kun aiheuttaa stressiä koirallekkin, ja jotku koirat voi alkaa sitten purkamaan sitä stressiä vaikka vahdittaviin ei niin positiivisella tavalla. Näitä käyttäytymispulmia ennaltaehkäistäkseen on turvallisin rakennella tarha. Voihan olla, että terveydellisistä syistä koira joudutaan pitämään poissa työstä toisinaan, joten eläinten lähellä oleva tarha ratkaisisi tämänkin tilanteen.

Koiratarhasta käsin yksikään laumanvartija ei pidemmän päälle pysty työtä tekemään, ja se lisäksi lisää stressiä, on aika virikkeetönkin ympäristö liikkumaan luodulle laumanvartijalle. Kaikkiaan kuitenkin, suomessa valtaosa laumanvartijoista elää aitauksissa, pienemmissä tai isommissa. Järeämmissä tai vähemmän järeämmissä. Tärkeintä on koiran itsensä, vartioitavien, ulkopuolisten turvallisuus. Mahdoton yhtälö se ei kuitenkaan ole, mutta kaikkeen on syytä varautua.

Kaikenlainen aitaaminen toki voi lisätä resurssiaggressiivisuutta, ja voimistaa reaktioita, esim tulijat haukutaan voimakkaammin kuin, jos koira olisi irtaalla omistajan kanssa vastaanottamassa vieraita. 

Erilaiset käyttäytymisen pulmat voi tarhaolosuhteissa lisääntyä, koska stereotyyppistä käyttäytymistä ilmenee myös koirilla pienissä, ahtaammissa tiloissa. Tarve vartioida ei katoa tarhassakaan, ja ahdas tarha voi voimistaa koiran kokemaa stressiä siitä, ettei se pysty työtään tekemään, ja näin ollen vaikuttaa valtavasti käyttäytymiseen. Jos koiria tarhassa on useampia, pieni tila voi aiheuttaa konflikteja vaikka niitä ei isolla alueella työskennellessä ollutkaan. Tilaa tilaa tilaa, sitä laumanvartija rakastaa. 

Monille aitaamisasia on ehkä yksi suurimpia syitä jättää hankkimatta laumanvartija, koska se koetaan liian kalliiksi, työlääksi ja mahdottomaksikin. Onko se sitä? Yksinkertaisimmillaan se ei ole, erilaisia ratkaisujakin on olemassa monenlaisia ja yksi jo mainittu pelastaa kaiken, jos tilanne niin vaatii. Se koiratarha. Tärkeintä on, ettei koira ole vaaraksi ympäristölle (ja tällä tarkoitan liikennettä, ympärillä kulkevia ihmisiä, koiria, ja muita ns ei uhkana pidettäviä eläimiä), sen varmistaminen on helppoa, jos tontilta löytyy koiratarha, joka voi toimia tilanteen vaatiessa väliaikaisratkaisuna pysyvämpiä ratkaisuja etsiessä. 

Aitaamisvaihtoehtoja:

Sähköaitaus

Sähköaita on varsin tavallinen tuotantoeläinten aitaamistapa, ongelma suomen olosuhteissa tahtoo olla, että talviaikaan sähkö ei oikein kulje. Kesäaikaan voi ilmetä maadoitusongelmia, ja turkki voi eristää, eikä tälliä tule, myöa aluskasvillisuus tuo omay haasteensa. 

Talvinauha on yksi toimiva ratkaisu, joka toimii kesät talvet. (Toki niittohommia piisaa) Normaalisti maadoitus tehdään rautatangoilla maahan, joka kesäaikaan toimii vallan mainiosti. Talviaidan maadoitus tehdään maan sijaan suoraan lankaan. Talvinauhassa (kuva), kulkee kaksi erillistä sähkölankaa. Toinen (pun) on lanka, johon kiinnitetään sähköpaimenesta virtalanka, ja toinen (vihr) on maadoituslanka, joka kiinnitetään paimenen maadoituksesta suoraa vihreään lankaan. Sähköiskun saa, kun koskettaa molempia lankoja yhtäaikaa.

Sähköpaimenia saa maatalouskaupoista, koira on sen verran herkkä eläin, että se ei tarvitse kenties sitä kaiken voimakkainta paimenta, joka putiikista löytyy. Mutta aidan pituus vaikuttaa myös siihen, millainen paimen teholtaan tarvitaan. Pitkä aitaus tarvitsee tehokkaamman paimenen. Näihin asioihin löytyy kyllä neuvoja maatalouskaupoista, kun itse osaa arvioida kuinka isoa laidun alaa on aitaamassa. On myös hyvä testata kuinka voimakkaan tällin aita antaa, sen voi selvittää tarkoitusta varten olevalla mittarilla, on tarpeetonta aiheuttaa liian voimakasta tälliä koiralle. 

KUVA, punainen on virta ja musta maadoitus

Sähköaita on verrattain edullinen tapa aidata, mutta suinpäin ei pidä koiraa sähköaitaan tuuppasta. Pehmeinä koirina laumanvartijat saattaa yhdistää sähköiskun vaikkapa samalla hetkellä pihaan tulevaan vieraaseen, tai lähestyvään vartioitavaan eläimeen. Joten sähköaitaukseen totuttaminen on tärkeä hoitaa todella harkitusti ja tilanteessa, jossa koira ei pysty yhdistämään sähköiskua mihinkään muuhun kuin lankaan itseensä. 

On hyvä pitää mielessä, että jotkut yksilöt voi puolestaan olla niin kovapäisiä, ettei ne ikinä opi kunnioittamaan sähköaitausta... Jotkut yksilöt voi saada elinikäiset traumat, eivätkä halua enää oikein mennä koko laitumelle.. Joten sähköaidan kanssa varovaisuus on erittäin tärkeää, varsinkin pentujen ja nuorten koirien kanssa.

Joten varoilta sen koiratarhan olemassaolo ei ole hullumpi idea tässäkään tapauksessa.

Langan korkeus. Omakohtaisesti olen nähnyt parhaimmaksi tavaksi toimia siten, että maadotuslanka kulkee maassa, siitä n 10-15cm välein lankoja niin monta, kuin nyt tarpeelliseksi kokee, että koira pysyy sen sisäpuolella. Jokaisen nauhan liittäminen tehdään samalla tavalla, joka toinen on siis maadoituslanka, ja joka toinen virta. 
Tämän voi tehdä myös aivan tavallisilla aitanauhoilla, kun huolehtii, että jokatoinen on maadoitus, joka toinen virta. Talviaikana vaan tulee varmistaa, ettei langat osu toisiinsa lumen painosta. 

Isompien tuotantoeläinten kohdalla olen havainnut, että karjan karkaamistilanteessakin alimmat langat pysyy aika hyvin ehjänä, joka pitää koirat oikealla puolella aitaa. Pienempien eläinten kanssa tämä voi olla pulmallisempaa, joten on tärkeä, että virta kulkee, ja aluskasvillisuus on vähäistä, jotta kaikki eläimet pysyisivät aidan oikealla puolella.

Lammasaidat 

Lammasaitaverkkoaa käytetään usein aitaamaan pienempiä tuotantoeläimiä, ne useimmiten pitää sisäpuolella myös laumanvartijan. 

Tämän oheen suositeltavaa olisi kuitenkin laittaa aidan yläpuolelle vähintään yksi, mielummin useampikin sähkölanka. Kaiken varalta. Maadoituksen saa tehtyä, kun yhdistää maadoitukseen kuuluvan johdon suoraa sähköpaimenen maadoituspuolelta lammasverkkoon. Yläpuolella kulkevaan sähkölankaan sitten sähköpaimenen virtapuolen johto. Tällöin virta kulkee hyvin yleensä myös talviaikana. 

Lammasaitaelementit

Jotkut ei niin aitojen yli loikkimaan intoutuvat yksilöt voi pysyä yhtälailla myös lammasaitaelementeistä tehdyn aidan sisäpuolella, googlettamalla lammasaitaelementit, löytyy maatalouskauppoja, joista näitä nopeasti koottavia elementtejä saa. Nämä on hyvin näppäriä useimpien tuotantoeläinten kanssa, ja niistä saa helposti ja nopeasti koottua aitauksia. Edellämainitun kaltaisesti sähkölangan laitto varoilta aidan yläpuolelle, ei olisi pahitteeksi. 

Koiratarha

Koiratarhaverkkoja on kaupan valtavan monenlaista ja monen korkuista, on myös valmistarhoja, jotka kootaan elementeistä. 

Yleensä näistä rakennetaan ns pienempiä aitauksia hintavuuden vuoksi. Aitaverkko on syytä olla jämäkkää ja kestävää, koska jotkit yksilöt voi kokea voimakastakin tarvetta päästä ulos aitauksesta, ja heppoisammat verkot antaa periksi voimakkaan koiran hampaissa.

Portti on viisain rakentaa sisäänpäin aukeavaksi, n 30-40cm maan yläpuolelle, koska suomen talvi tulee tekemään haasteita oven aukaisuun jos ovi on maantasalla. 
Sisäänpäin aukeava ovi helpottaa myös innokkaammankin koiran pois ottamista tarhasta, kun koira ei voi paiskoa tassulla ovea selälleen. 

On aina parempi, mitä suuremman koiratarhan rakentaa, koska laumanvartija tarvitsee paljon tilaa liikkua, eikä yleisesti miellettyjen koiratarhojen koko ole likimainkaan niin suuri, että koira voisi liikkumisen tarvetta siellä toteuttaa. Virikkeettömyys ja liikunnan puute on omiaan aiheuttamaan  monenlaisia käyttäytymispulmia, kuten ylireagointia, turhaa haukkumista, resurssiaggressiivisuutta jne. Laumanvartijan pito koiratarhassa tulisi olla väliaikainen ratkaisu, jos olosuhteet pakottavat pitämään laumanvartijaa koiratarhassa pitkiä aikoja, kenties koko elämänsä turvallisuussyistä, on huolehdittava riittävästä liikunnasta ja virikkeellisestä elämästä muullatavoin. Suositeltavaa kuitenkin miettiä muunlaisia ratkaisuja ensisijaisesti, koska laumanvartija ei pysty sille ominaisella tavalla elämään ja työskentelemään pienessä koiratarhassa. 

Kulkuväylät koirille

Lampaiden, vuohien kanssa eläville koirille on ilmeisen toimivaa ollut rakennella kolmion muotoinen alaspäin kapeneva puurakennelma, josta koirat kulkevat, mutta lampaat ja vuohet ei sellaisesta mielellään kulje. Myös erilaiset läpät voi torpata lampaiden ja vuohien kulkua, mutta koira oppii läpän läpi kulkemaan helposti. 

Isompien eläinten kanssa kulkuväyline teko on helpompaa, ns pujahdusaukot on helppoja, kunhan huolehtii, ettei vartioitavat pujahda niistä myös. Tällaisia on nautapuolella käytössä ihan ihmisiä vartenkin, että kulkeminen on helpompaa. Aidan alitus on koiralle helppoa, mutta huomioitavaa on, että esimerkiksi nauta mielellään kyllä kokeilee myös aitojen ali luikertelua, samoin kuin hevosetkin. Joten vartioitavien turvallisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota koska monesti ne kulkuaukot, jotka on suunniteltu koiraa ajatellen, on sen kokoisia, että isompi eläin voi pahimmillaan jäädä päästään kiinni sellaisiin. 

Mieti aina turvallisuus, koirien ja eläinten, ettei tapaturmien vaaraa ole.

Kulkuaukot olisi hyvä sijoittaa siten, että koiran on hälyytyksen tullessa helppo siirtyä paikasta toiseen, ja välttää samoja oviaukkoja eläinten kanssa, esimerkiksi meidän lypsylehmät ei koiraa päästä samasta ovesta aina erityisen mielellään, joten koiralla on oltava oma reitti alueen puolelta toiselle, ja eläintilaan. Tätä voi mielessään suunnitellessa hahmotella, mistä hälyytykset yleensä tulee, mistä koiran olisi joutuisin ja helpoin siirtyä, tosin käytännössä koirat siirtyy kuitenkin tilanteen mukaan mistä haluaa, mutta vaihtoehtoja on hyvä olla. 

Turva-alueet

Nuoren koiran ja joskus vanhemmankin koiran kanssa voi tulla eteen tilanteita, jossa koiralle olisi saatava rauhallinen paikka levätä ja olla ilman eläinkontakteja. Tällaisia voi pienempien eläinten kohdalla rakentaa esimerkiksi noilla lammasaita elementeillä laitumille tai isommilla aita elementeillä isompien eläinten laitumelle, siellä myös koiran ruokinta on helppo toteuttaa siten, ettei muut eläimet pääse niihin käsiksi. Lampaat ja vuohet ainakin kuuluu olevan hyvinkin kiinnostuneita maistelemaan koiranruokia. Koiran voi myös neuvoa niinsanottuun ruokinta-kojuun, joka on neliskulmainen laatikko, jossa on koiran pään mentävä reikä, ja muoviläppä estämässä esim lintuja mussuttamasta kaikkia koiran ruokia. (Linnut todella muutoin syö koiran nappulat ja kaiken, jossei niitä suojata) Koira oppii työntämään päänsä laatikkoon ja syömään sieltä.

Ajatuksia aitaamisesta

Olen omakohtaisesti käynyt läpi monenlaisia pulmia aitojen kanssa, ja alkuun meillä ei ollutkaan koiratarhoja kummempia. Ajateltiin, että laumanvartija on irtaalla, ja jos homma ei toimi, keksitään jotain. Ja jotain on keksitty, tuossahan noita omia ideoita joistain vaihtoehdoista. Omien kokemusten jälkeen todella toivoo, että näitä asioita mietittäisi aina mieluummin ennemmin, kuin myöhemmin. 

Minusta aitaamisasiat on mielenkiintoisia, ja mielikuvitusta vaativia juttuja. Eikä se ole jälkeenpäin ajateltuna niin vaikeaa, miltä se kulloisena hetkenä on tilanteen päälletullessa tuntunut. Jälkiviisaana olisi pitänyt herkemminkin ottaa koiratarhat toisinaan käyttöön ja antaa omille aivoille aikaa miettiä paremmin. Toivottavasti tästä jutusta löytyy jotain aitapohdintoihin ja toivottavasti myös he, jotka aita-asioiden vuoksi ei laumanvartijaa ole hankkinut, oivaltaa, että eihän se oikeastaan niin mahdotonta olekkaan. Yleensäkin, aitaamisessa ja kaikessa, asiat on juuri niin hankalia kuin niistä itse tekee... 

Lisää juttua löytyy parempi arki laumanvartijan kanssa facebook ryhmästä aitaamiseen liittyvillä hakusanoilla, ja on siellä kuva albumikin aiheeseen liittyen. 

Marde