Hanna-Marin lähtökohdat blogikirjoituksille

Laumanvartijakoirat ovat olleet tiiviisti osa elämääni vuodesta 2003 lähtien. Sitä aikaisemmin olen ollut aktiivinen pk-harrastaja. Itselläni on ollut kaukasiankoiria, keskiaasiankoiria, kuvaszeja sekä nyt rotunani on vähän vähemmän Suomessa tunnettu sarplaninac.  Osa koiristani on tullut aikuisena kodinvaihtajana, osa pentuna ja osa on syntynyt luonani. On ollut hyvin erityyppisiä koiria, erilaisella taustalla olevia ja osa puhtaasti aluevartijatyyppisiä, jotka ovat vain aidan takaa voineet suorittaa eläinvahtitehtäviään. 

Minä ja kaukasiankoira Sergei

Laumanvartijakoirat eivät ole yksi ainoa rotu ja maailmalla on edelleenkin paljon syrjäseutuja, joissa eläinten ja omaisuuden vartiointiin käytetään koiria, joilla on vuosisatojen myötä syntyneet ominaisuudet tehtäviin. Ne koirat eivät välttämättä edusta mitään tunnettua rotua vaan omistajille tärkeintä on koirien toimivuus työssään - lauman, omaisuuden, ihmisten ja alueen turvaaminen varkailta ja pedoilta. Työtehtävät, olosuhteet, kulttuuri, historia, petopaine ja monet muutkin seikat muovaavat ja ovat muovanneet alueellisesti hieman erityyppisiä koiria, joista sitten on kehittynyt myös nykyisin tunnetut rodutkin. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa rotua, ei yhtä ainoaa oikeaa laumanvartijaa, vaan rotujen sekä eri linjojen hieman erilaiset painotukset ovat mielestäni vain rikkaus ja mahdollistavat koirien löytymisen hyvin monenlaisiin tehtäviin.

Kaukasiankoira Sergei uuhien kanssa

Mitä enemmän vuosia kuluu, mitä enemmän kokemuksia tulee, sen paremmin ymmärtää, miten vähän oikeastaan vielä tietääkään ja miten jatkuvasti kehittyvä koiratiede myös antaa paljon mahdollisuuksia soveltaa aiemmin oppimaa yhä paremmin käytäntöön. Tiedonjano on loputon. Suomessa ei ole kulttuuria laumanvartijakoirien kanssa, olemme oikeastaan vasta alkumatkalla tässä verrattuna moniin muihin maihin, joiden historiassa laumanvartijakoirat ovat olleet ja ovat yhä tänäkin päivänä varsin kantava voimavara ja kansantaloudellisestikin merkittävä seikka. Ulkomaanmatkat Balkanin maihin sekä Montanaan ovat tuoneet paljon ymmärrystä laumanvartijakoirien erilaisista rooleista ja myös rotujen alkuperäseutujen työkäytöstä. Omat kokemukset ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä, luonnollisesti.

Makedonian reissukuvaa

Koska itsekin on joutunut monissa asioissa turvautumaan ns. kantapäänkautta oppiin, tieto-taidon ollessa Suomessa varsin puutteellista tai perustuen uskomuksiin enemmän kuin faktaan ja kokemukseen, haluan olla siksi mukana omalta osaltani tuomassa näkökulmia pohdittavaksi ja kokemuksia jaettavaksi.  Ei ole yhtä ainoaa totuutta ja näkemyseroja on aina, olipa asia mikä hyvänsä. Laumanvartijakoirista riittää myös erilaisia uskomuksia ja stereotypioita, mutta kun on nähnyt maailmalla upeita koiria todellisissa työtehtävissä, haastavissa olosuhteissa ja koirat ovat arvostettuja yhteiskunnan tukipilareita - sitä toivoisi Suomessakin saman arvostuksen leviävän sitä mukaa kun oikea tieto koirista lisääntyy. Rotuyhdistyksissä toimiessa missioni on aina ollut sama.

Itse suhtaudun näihin koiriin ensisijaisesti työkoirarotuina ja jokaisella kasvattajalla on omat linjansa, jotka kasvattaja haluaa palvelevan omia tavoitteitaan yhä paremmin. Päämääriin pääsemiseksi on monenlaisia keinoja, joista kukin valitkoon itselleen mielestään soveltuvimmat. Koska eri roduissa ja linjoissa on eroja, kannattaa perehtyä niihin tarkoin koiraa hankkiessa. Kannattaa kartoittaa omat toiveet ja vaatimukset, olosuhteet ja mahdollisuudet.  Kaikista syntyvistä koirista ei löydy juuri kaikkien toivomia ominaisuuksia ja luotettava kasvattaja kykenee tämän rehellisesti myöntämään, vaikka pentu onkin osaltaan vielä kirjoitamaton kirja tyhjine sivuineen ja uuden kodin vaikutus kehitykseen on valtavan suuri. Ihmisten huonot kokemukset ja pelot laumanvartijakoirista kumpuaa yleensä siitä asetelmasta, että on ollut "väärä koira väärässä paikassa" tai ei ole jostain syystä saatu ongelmatilanteissa riittävän ajoissa apua. Roduissa on synnynnäisesti tiettyjä ominaisuuksia, joista voi tulla haasteita ja jopa ongelmia, etenkin jos niihin ei olla perehdytty lainkaan. Vastaavasti pettymys koirien työominaisuuksia kohtaan on ollut välillä suurta. Kaikista koirista ei ole esim. vaativiin eläinvahtitehtäviin ja muutoinkin koirien omistaminen vaatii vastuuntuntoa, oikeanlaisia olosuhteita ja resursseja sekä ymmärrystä siitä, mikä laumanvartijakoira on ja millainen sielunelämä koirilla on, miten laumanvartijakoirapennusta saadaan aikuinen toimiva työkoira jne. Monilta murheilta selvitään, jos hankitaan tietoa jo ennen koirien hankintaa ja ymmärretään myös pidättäytyä koirien hankinnasta, mikäli laumanvartija ei ylipäätään ole paras vaihtoehto omalle perheelle.

Maisemanhoito-osaston suojelupartio

Vaikka näidenkin koirien kanssa voi pienimuotoisesti omaksi iloksi, koiran ehdoilla, harrastaa jotain (esim. nenänkäyttöä, rallytokoa), on syytä kuitenkin vakavasti miettiä jotain muita vaihtoehtoja, jos harrastuskoira on ensisijaisesti haaveissa. Kaikki koirat oppivat ja on hyvin hyödyllistä muodostaa hieno luottamussuhde koiriin erilaisilla pienillä harrasteilla, mutta aktiivista harrastuskoiraa etsivän on syytä miettiä jotain muuta vaihtoehtoa. Olen kuitenkin huomannut, että monet koirat mielellään vaihtavat välillä myös hetkeksi vapaalle eläinvahtitehtävistä ja tekevät esim. pieniä etsintä- ja hajutunnistusharjoituksia. Näillä pikkujutuilla olen saanut luotua koirien kanssa entistä paremman suhteen ja koirien työkäyttöominaisuuksiin ei ole ollut negatiivista vaikutusta, päinvastoin! Usein puhutaan, että näitä koiria ei voi eikä saa kouluttaa. On kuitenkin erittäin tärkeää ymmärtää, miten koirien käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa, miten toivottuja käytöksiä voidaan vahvistaa ja ei-toivottuja vaimentaa. Käytännössä me ihmiset "koulutamme" koiriamme koko ajan niiden kanssa ollessamme, halusimme tai emme. Siksi on erittäin hyödyllistä perehtyä myös koirien oppimiseen ja motivaatioon, sillä koira määrittelee mikä sitä motivoi ja sillä on merkitystä moneen asiaan.

Sarplaninac Dragan etsintä- ja hajutunnistusharjoituksessa

Laumanvartijakoiratkin ovat koiria, eivät tarunomaisia jumalolentoja, jotka kykenisivät suoriutumaan automaattisesti kaikista koirilta vaadituista tehtävistä ihmeellisellä ja yliluonnollisella tavalla. Roduissa esiintyy paljon myös niitä ei-toivottuja ominaisuuksia kuten mm. arkuutta, huonoa hermorakennetta ja liikaa aggressiota, joiden kanssa voi tulla haastavia tilanteita arjessa ja koiran työkäyttöominaisuudet eivät vastaa toivottua.

Itse haluan jatkuvasti kehittyä ja oppia lisää sekä olla myös mukana rakentamassa yhä parempaa arkea laumanvartijakoirien kanssa!


                                                      Laumisterkuin,  Hanna-Mari