Marden lähtökohdat blogikirjoituksille

Mun matka laumanvartijakoirien kanssa alkoi n viitisen vuotta sitten, kun halusin alkaa nukkua kesäyöni rauhassa pelkäämättä, että joku petoeläin on aterioimassa mun lehmiä.

Roduksi valikoitui owczarek podhalanski. Ja Justiina kotiutui meille eläinten vahdiksi. Se olikin koira vailla vertaa eläinten kanssa, mutta valitettavasti jouduimme siitä luopua aivan liian varhain vakavien käytösongelmien vuoksi, joka johti lopulta siihen, että koira vahingoitti vartioitavaansa pahasti. Kaikesta päätellen, kyse oli kuitenkin jostain vakavasta terveydellisestä asiasta, joka sai koiran käyttäytymisen muuttumaan rajusti hyvin lyhyessä ajassa, myös koiran lopettanut eläinlääkäri löysi koirasta huolestuttavia seikkoja lopettaessaan sen.

Meille oli jo tullut aiemmin toinen podhalanski, Tuhti. Ja senpä kanssa elämä jatkui Justiinan poismenon jälkeen. Tuhti ei koskaan kovin voimakkaasti eläimiin sitoutunut, mutta elää kyllä eläinten kanssa 24/7 ja varmaa ainaki 360 jossei 365. Tuhtille hankittii vastuunjakajaksi podhalanski, Vesseli. Vesseli sitoutui eläimin todella voimakkaasti, mutta oma osaamattomuuteni tämän yksilön kohdalla koitui ongelmien tuojaksi. Lopulta Vesseli vaihtoi kotia.

Nuo kokemukset alotti mielessä sellasen prosessin, että on pakko yrittää ymmärtää paremmin, pakko yrittää oppia asioita. Ja niin alotin matkan kohti koiran mieltä kirjallisuuden parissa, erilaisten artikkeleiden parissa, ja olen seuraillut aktiivisesti keskusteluja niin suomalaisilla kuin englanninkielisillä foorumeilla.

En siis ole mikään koirakuiskaaja, vaan valitettavan tavan talliainen, joka on hyvin pettynyt omaan osaamattomuuteensa koirien ohjaamisen suhteen. Osaamattomuus ja ymmärtämättömyys tuskin koskee ainoastaan itseäni, joten toivon, että kaikenlaisten läpikäymieni ajatushautomoiden ja kirjallisuuden ansiosta osaisin antaa ihmisille näkökulmia, herätellä ihmisiä miettimään asioita enemmän, tulla tiedostavammaksi koiriensa kanssa matkaa tehdessä. Ja ennenkaikkea, oppia itse taas kokoajan enemmän lukijoiden ajatusten ja kokemusten myötä.

Ihanteellisimmillaan laumanvartijan kanssa elämä lähtee sujumaan kuin ajatus, koira oppii ja osaa jo pienestä lähtein niin sisäsyntyisesti olla oikein. Niin mulla meni kahden ensimmäisen kanssa, ja vielä toiselle vuodelle kolmannenkin kanssa. Mutta olen ollut onnekas, on ollu erinomaisia pentuja, jotka on antanu anteeksi ne mokailut, joita itse olen tehny, ajatellessani, että siinähän ne työnohessa oppii olemaan ja elämään. Ja oppivatkin, mutta sitten, kun kaikki ei menekkään aivan ku on ajatellu... Sillon kaipaisi jotain apua ja tukea, ja sitähän olen kyllä saanut, en vaa oo osannu vastaanottaa erityisen hyvin, olen siitä pahoillani kaikille niille, jotka on kuitenkin yrittäneet takoa viisautta mun pääkoppaan. Toisaalta sitten oivalsin, että kaikkien on helppo antaa toisilleen neuvoja, mutta lopulta vastaanottajan on oltava valmis ottamaan ne neuvot vastaan. Ja se ei ole helppoa.
Siksipä toivonkin, että kun jaan ajatuksiani, ihmiset saisi kenties jotain mihin tarttua ongelmien keskellä, en osaa neuvoja antaa, mutta uudenlaisia näkökulmia ehkä, jotka on apuna vastaanottamassa toisten neuvoja, tai jopa oivaltamaan ne ratkaisut itse.

Nyt meillä on kasvamassa pyreneittenmastiffipentu Hapsu, ja tuntuu, että taas ollaan onnekkaina saatu hyvä pentu kasvamaan. Ehkä kerron rotuvalintaan liittyviä ajatuksia jossain blogitekstissä, joita itse olen tuumaillut päätyessäni neljännen kohdalla eri rotuun.

On synkkää lukea epäonnisista tilanteista laumanvartijakoirien kanssa, ja onkin tärkeä muistaa, että meillä suomessa karsintaa ei tapahdu juuri yhtään. Kaikki pennut on "potentiaalisia eläinvahteja" useinkin, vaikka todellisuus on, että kaikista ei siihen ole, koskaan. Ei vaikka kuka guru sen koiran kanssa puljaisi, siitä ei välttämättä kasva luotettavaa eläinten kanssa eläjää. Itsesyytökset kuuluu asiaan, ku asiat ei suju, kuin on suunnitellut, mutta jokainen meistä tekee parhaansa sillä tietotaidolla mikä meillä on olemassa, joten itseään ei pidä ruoskia kohtuuttomasti. Eikä meidän tavan talliaisten tarvitse mitään koirakuiskaajia olla, mutta me jokainen voidaan oppia kuitenkin kokoajan lisää vähentämään riskejä kaikenlaisten ongelmien syntymiseen.


Mulle tärkeintä on, että meillä kaikilla olis parempi arki laumanvartijan kanssa, ja että meidän eläimillä olis parempi arki laumanvartijan kanssa. 

Heinin lähtökohdat blogikirjoituksille

Lyhyesti ja ytimekkäästi lähtökohtana tälle kaikelle on valtava tiedon- ja oppimisenhalu. Lähdin kunnolla mukaan laumanvartijoiden maailmaan kun perheseemme saapui ensimmäinen estrelanvuoristokoira, Lissu. Tätä ennen käsissäni oli ollut kuvasz. Yhteinen tiemme tämän kuvaszin kanssa jäi lyhyeksi. Olin näihin aikoihin juuri täysi-ikäisyyden saavuttanut. En ole lähtöisin lähtökohdista, jossa olisin elänyt elämäni koirien kanssa. Kyllä meillä on koiria ollut mutta vain perheenjäsenenä. Myöhemmin koiria oli vain siksi, koska minä niitä halusin. Niihin vuosiin oli mahtunut kokemusta monenlaisesta koirasta, vetokoirista palveluskoiriin. Luulin jopa tietäväni koirista jotain.  Ensimmäisen kuvaszin aikoihin asuin silloisen avomieheni kanssa rivitalossa. Aina olen tykännyt liikkua ja olla aktiivinen. En todellakaan tiennyt mitä minulla oli käsissäni. Aktiivinen elämä ei vain riittänyt pitämään koiraa tyytyväisenä. Olin suorastaan itsekäs, kun otin kyseisiin olosuhteisiin laumanvartijan mutta toisaalta, tämä kaikki on nostanut myös merkitystä kasvattaja-uralleni ja tehnyt minusta todella kriittisen uuden kodin suhteen. Koira palautui kasvattajalle, mutta minun työni laumanvartijoiden parissa käynnistyi sillä hetkellä.
Olen todella iloinen siitä, että ensimmäinen estrelamme oli juuri Lissu. Hän opetti minulle todella lyhyessä ajassa enemmän kuin mikään kirja. Hän opetti minua kunnioittamaan rodun alkuperäisyyttä, keksimään ne keinot, miten saada yhteiskuntakelpoinen koira ilman herkkuja ja silittelyjä. Lissu opetti että yhteys minun ja hänen välillä on se juttu. Mikäli Lissu olisi ollut luonteellisesti sieltä helpoimmasta päästä, olisin saanut aivan väärän kuvan. En olisi sisäistänyt edes niitä kirjoituksia laumanvartijoista. Asioiden ymmärtämisen ja sisäistämisen välillä on pieni ero, mutta merkittävä ero.

Nyt vuosia myöhemmin, olen raapaissut aika syvältä tuolla laumanvartijoiden alkuperästä, erityisesti kiinnostunut niiden alkuperäisestä työkäytöstä. Millaisia koirat olivat luonteeltaan silloin, millaisia toimintatapoja heillä oli silloin? Sanotaan että rodut eivät ole muuttuneet, ympäristo vain on muuttunut. Mutta kuinka paljon ympäristö on muovannut rotuja? Kuinka paljon yritämme jalostuksellisesti muovata koiria, niiden luonteita? Vaadimmeko koiriltamme nykyään liikaa, odotammeko niiltä yksinkertaisesti liikaa? Kun vaatimustasomme koiriamme kohtaan nousee, törmäämme enemmissä määrin epäonnistumisiin, mutta onko vika aina koirassa vai vaadimmeko heiltä vain liian suuria asioita? Kun taas, vetoammeko koirien historiaan ja alkuperäisyyteen emmekä näekään koiriemme heikkouksia mm. luonteissa? 

Tuossa on kiteytettynä aikalailla ne kysymykset, miksi minä olen mukana tässä jutussa ja mitkä ovat ne lähtökohdat minulle. 

- Heini

Hanna-Marin lähtökohdat blogikirjoituksille

Laumanvartijakoirat ovat olleet tiiviisti osa elämääni vuodesta 2003 lähtien. Sitä aikaisemmin olen ollut aktiivinen pk-harrastaja. Itselläni on ollut kaukasiankoiria, keskiaasiankoiria, kuvaszeja sekä nyt rotunani on vähän vähemmän Suomessa tunnettu sarplaninac.  Osa koiristani on tullut aikuisena kodinvaihtajana, osa pentuna ja osa on syntynyt luonani. On ollut hyvin erityyppisiä koiria, erilaisella taustalla olevia ja osa puhtaasti aluevartijatyyppisiä, jotka ovat vain aidan takaa voineet suorittaa eläinvahtitehtäviään. 

Minä ja kaukasiankoira Sergei

Laumanvartijakoirat eivät ole yksi ainoa rotu ja maailmalla on edelleenkin paljon syrjäseutuja, joissa eläinten ja omaisuuden vartiointiin käytetään koiria, joilla on vuosisatojen myötä syntyneet ominaisuudet tehtäviin. Ne koirat eivät välttämättä edusta mitään tunnettua rotua vaan omistajille tärkeintä on koirien toimivuus työssään - lauman, omaisuuden, ihmisten ja alueen turvaaminen varkailta ja pedoilta. Työtehtävät, olosuhteet, kulttuuri, historia, petopaine ja monet muutkin seikat muovaavat ja ovat muovanneet alueellisesti hieman erityyppisiä koiria, joista sitten on kehittynyt myös nykyisin tunnetut rodutkin. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa rotua, ei yhtä ainoaa oikeaa laumanvartijaa, vaan rotujen sekä eri linjojen hieman erilaiset painotukset ovat mielestäni vain rikkaus ja mahdollistavat koirien löytymisen hyvin monenlaisiin tehtäviin.

Kaukasiankoira Sergei uuhien kanssa

Mitä enemmän vuosia kuluu, mitä enemmän kokemuksia tulee, sen paremmin ymmärtää, miten vähän oikeastaan vielä tietääkään ja miten jatkuvasti kehittyvä koiratiede myös antaa paljon mahdollisuuksia soveltaa aiemmin oppimaa yhä paremmin käytäntöön. Tiedonjano on loputon. Suomessa ei ole kulttuuria laumanvartijakoirien kanssa, olemme oikeastaan vasta alkumatkalla tässä verrattuna moniin muihin maihin, joiden historiassa laumanvartijakoirat ovat olleet ja ovat yhä tänäkin päivänä varsin kantava voimavara ja kansantaloudellisestikin merkittävä seikka. Ulkomaanmatkat Balkanin maihin sekä Montanaan ovat tuoneet paljon ymmärrystä laumanvartijakoirien erilaisista rooleista ja myös rotujen alkuperäseutujen työkäytöstä. Omat kokemukset ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä, luonnollisesti.

Makedonian reissukuvaa

Koska itsekin on joutunut monissa asioissa turvautumaan ns. kantapäänkautta oppiin, tieto-taidon ollessa Suomessa varsin puutteellista tai perustuen uskomuksiin enemmän kuin faktaan ja kokemukseen, haluan olla siksi mukana omalta osaltani tuomassa näkökulmia pohdittavaksi ja kokemuksia jaettavaksi.  Ei ole yhtä ainoaa totuutta ja näkemyseroja on aina, olipa asia mikä hyvänsä. Laumanvartijakoirista riittää myös erilaisia uskomuksia ja stereotypioita, mutta kun on nähnyt maailmalla upeita koiria todellisissa työtehtävissä, haastavissa olosuhteissa ja koirat ovat arvostettuja yhteiskunnan tukipilareita - sitä toivoisi Suomessakin saman arvostuksen leviävän sitä mukaa kun oikea tieto koirista lisääntyy. Rotuyhdistyksissä toimiessa missioni on aina ollut sama.

Itse suhtaudun näihin koiriin ensisijaisesti työkoirarotuina ja jokaisella kasvattajalla on omat linjansa, jotka kasvattaja haluaa palvelevan omia tavoitteitaan yhä paremmin. Päämääriin pääsemiseksi on monenlaisia keinoja, joista kukin valitkoon itselleen mielestään soveltuvimmat. Koska eri roduissa ja linjoissa on eroja, kannattaa perehtyä niihin tarkoin koiraa hankkiessa. Kannattaa kartoittaa omat toiveet ja vaatimukset, olosuhteet ja mahdollisuudet.  Kaikista syntyvistä koirista ei löydy juuri kaikkien toivomia ominaisuuksia ja luotettava kasvattaja kykenee tämän rehellisesti myöntämään, vaikka pentu onkin osaltaan vielä kirjoitamaton kirja tyhjine sivuineen ja uuden kodin vaikutus kehitykseen on valtavan suuri. Ihmisten huonot kokemukset ja pelot laumanvartijakoirista kumpuaa yleensä siitä asetelmasta, että on ollut "väärä koira väärässä paikassa" tai ei ole jostain syystä saatu ongelmatilanteissa riittävän ajoissa apua. Roduissa on synnynnäisesti tiettyjä ominaisuuksia, joista voi tulla haasteita ja jopa ongelmia, etenkin jos niihin ei olla perehdytty lainkaan. Vastaavasti pettymys koirien työominaisuuksia kohtaan on ollut välillä suurta. Kaikista koirista ei ole esim. vaativiin eläinvahtitehtäviin ja muutoinkin koirien omistaminen vaatii vastuuntuntoa, oikeanlaisia olosuhteita ja resursseja sekä ymmärrystä siitä, mikä laumanvartijakoira on ja millainen sielunelämä koirilla on, miten laumanvartijakoirapennusta saadaan aikuinen toimiva työkoira jne. Monilta murheilta selvitään, jos hankitaan tietoa jo ennen koirien hankintaa ja ymmärretään myös pidättäytyä koirien hankinnasta, mikäli laumanvartija ei ylipäätään ole paras vaihtoehto omalle perheelle.

Maisemanhoito-osaston suojelupartio

Vaikka näidenkin koirien kanssa voi pienimuotoisesti omaksi iloksi, koiran ehdoilla, harrastaa jotain (esim. nenänkäyttöä, rallytokoa), on syytä kuitenkin vakavasti miettiä jotain muita vaihtoehtoja, jos harrastuskoira on ensisijaisesti haaveissa. Kaikki koirat oppivat ja on hyvin hyödyllistä muodostaa hieno luottamussuhde koiriin erilaisilla pienillä harrasteilla, mutta aktiivista harrastuskoiraa etsivän on syytä miettiä jotain muuta vaihtoehtoa. Olen kuitenkin huomannut, että monet koirat mielellään vaihtavat välillä myös hetkeksi vapaalle eläinvahtitehtävistä ja tekevät esim. pieniä etsintä- ja hajutunnistusharjoituksia. Näillä pikkujutuilla olen saanut luotua koirien kanssa entistä paremman suhteen ja koirien työkäyttöominaisuuksiin ei ole ollut negatiivista vaikutusta, päinvastoin! Usein puhutaan, että näitä koiria ei voi eikä saa kouluttaa. On kuitenkin erittäin tärkeää ymmärtää, miten koirien käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa, miten toivottuja käytöksiä voidaan vahvistaa ja ei-toivottuja vaimentaa. Käytännössä me ihmiset "koulutamme" koiriamme koko ajan niiden kanssa ollessamme, halusimme tai emme. Siksi on erittäin hyödyllistä perehtyä myös koirien oppimiseen ja motivaatioon, sillä koira määrittelee mikä sitä motivoi ja sillä on merkitystä moneen asiaan.

Sarplaninac Dragan etsintä- ja hajutunnistusharjoituksessa

Laumanvartijakoiratkin ovat koiria, eivät tarunomaisia jumalolentoja, jotka kykenisivät suoriutumaan automaattisesti kaikista koirilta vaadituista tehtävistä ihmeellisellä ja yliluonnollisella tavalla. Roduissa esiintyy paljon myös niitä ei-toivottuja ominaisuuksia kuten mm. arkuutta, huonoa hermorakennetta ja liikaa aggressiota, joiden kanssa voi tulla haastavia tilanteita arjessa ja koiran työkäyttöominaisuudet eivät vastaa toivottua.

Itse haluan jatkuvasti kehittyä ja oppia lisää sekä olla myös mukana rakentamassa yhä parempaa arkea laumanvartijakoirien kanssa!


                                                      Laumisterkuin,  Hanna-Mari

Parempi arki laumanvartijan kanssa

Idea blogin aloittamiseen, lähti samannimisen facebook ryhmän tiimoilta. Tarkoituksena on levittää tietoa ja ajatuksia myös facebook ryhmän ulkopuolelle, jotta tavottaisimme mahdollisimman paljon laumanvartijoita suunnittelevia tai jo omistavia ihmisiä.

Alkujaan ryhmän perustamiseen johti monien ihmisten turhautuminen siihen, ettei omien koirien ongelmiin oikein rohjettu lähteä muista facebook ryhmistä kyselemään, kun useimmiten keskustelu johti kaikkea muuta, kuin avun tai neuvojen, vinkkien saamiseen. 

Ideoimme siis porukassa ryhmää laumanvartijakoirista, joka olisi ainoastaan tiedon saamisen, jakamisen paikka, jossa myös anonyyminä voi kysyä neuvoja ja vinkkejä vastaantuleviin tilanteisiin.

Huomioiden aihealueissa laumanvartijakoirien työkäyttöä myös eläinvahteina. Säännöt tehtiin hyvin tiukaksi, jotta muiden ryhmien kaltaisiin tilanteisiin kommentointien suhteen ei ajauduttaisi. Ryhmä sai hyvän vastaanoton, vaikka haasteitakin oli kommentoinnin suhteen, ja toisinaan hieman yhä on, mutta kiitos ryhmäläisille, ryhmän ajatus, idea ja toimintatapa alkaa juurtua jäsenistön mieliin. Jokainen jäsen omilla kokemuksillaan on arvokkainta koko ryhmälle, ja tiedon ja kokemusten jakaminen on varmasti avuksi monille!

Blogia lähdemme työstämään samankaltaisella periaatteella, tietoa, ajatuksia, vinkkejä jakavana blogina. Käsittelemme samoja aiheita, kuin facebook ryhmässä, blogimuodossa. Kirjoitamme myös koosteita eri aiheista käydyistä keskusteluista. 

Laumanvartijakoirien työkäyttö on lisääntymässä yhä enemmän suomessa, mutta varsinaisen laumanvartijakulttuurin puuttuminen on omiaan tuomaan haasteita, uusia yllättäviä tilanteita ja paljon kysymyksiä. Toivottavasti blogin myötä lukijat löytävät uusia näkökulmia, uusia ajatuksia ja vastauksiakin mieltä askarruttaviin asioihin.

Toivotamme lukijoille mukavia lukuhetkiä ja onnistumisia laumanvartijakoirien kanssa.

Mari, Heini, Hanna-Mari