Mistä puhutaan, kun puhutaan laumanvartijoista?
Moni laumanvartijarotu kulki ennen nimen "Paimenkoira" alla, jollaisina ne nykyisinkin mm. englanniksi tunnetaan. Suomessa rotujen harrastajat ja kasvattajat toivoivat muutosta, sillä tämä antoi väärän käsityksen laumanvartijakoirien käyttötarkoituksesta. Tämä siis jo kertokoon että laumanvartijakoirien tehtävä ei ole paimentaa. Monesti laumanvartijoiden historiasta kerrotaan, että koirat kulkivat lampaiden ja karjan mukana paikasta paikkaan. Tämä pitää paikkaansa, mutta koirat kulkivat vierellä, lauman seassa ja edessä. Turvaten lammaskatraan ja karjan elon. Laumanvartijat eivät siis ole paimenia, vaan laumansa puolustajia, jopa oman henkensä uhalla.
Laumanvartijakoirat ovat alkukantaisia rotuja. Niitä ei tarvitse kouluttaa tehtäväänsä. Vahtiminen kulkee siellä geeniperimässä. Mutta sen sijaan ohjausta laumanvartijat tarvitsevat. Kun mennään historiassa taaksepäin tai alkuperäisalueelle, on siellä koiran mukana paimenet. Meillä Suomessa tuota paimenkulttuuria ei ole. Reilun kymmenen vuoden aikana laumanvartijakoirat ovat yleistyneet täällä Suomessakin, ja eri laumanvartijarotuja meiltä löytyykin Suomesta reilu 10. Voimme kuitenkin sanoa että laumanvartijoiden kanssa rinnakkaiselossa,olemme aika noviiseja. Keski- ja Etelä-Euroopassa, puhutaan tuhatvuotisesta perinteestä.
Suomessa moni sekoittaa vielä nykyaikanakin laumanvartijarotuiset suojelu- ja vahtikoiriin. Koiran toimintatavoissa on kuitenkin merkittävä ero. Siinä missä suojelu- ja vahtikoirat pyrkivät käymään uhkaan kiinni, toimii laumanvartija pelotteena ja sen kautta ennaltaehkäisynä. Tämä näkyy voimakkaana haukkumisena omalla reviirillään. Juuri haukkuminen tuo omat haasteensa laumanvartijakoirien pitämiseen. Päivän hämärtyessä, koiran vaistot voimistuvat ja monesti esiintyy ennakoivaa vartiointihaukkumista. Tiiviisti asutetulla asuinalueella, tämä varmasti tuo omat ongelmansa. Yhteenottoa uhkan kanssa pyritään siis välttämään viimeiseen saakka, usein pelote toimii ja peto jatkaa matkaansa toisaalle. Mutta joissain tilanteissa yhteenotolta ei vain vältytä. Silloin koirien tehtävä on suojella omiaan,oman henkensä uhalla. Petopaine-alueella suositellaan vähintään 2 koiran pitämistä. Käytännössä 2-3 koiraa suojaa 50-100 lampaan katraan. Tositilanteessa koirat toimivat yhteistyössä.
Laumanvartijakoirat ovat kestäviä koiria, ja niiden liikunnantarve perustuu niiden sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Kun ne saavat liikkua vapaana laajoilla alueilla nuoresta lähtien, ne kasvavat ja kehittyvät tasaisesti omaan tahtiin, keräten vähitellen lihasmassaa. Laumanvartijoiden turkki on jokasään kestävä. Paksun pohjavillan ansiosta, ne pärjäävät myös kylmimpinä vuodenaikoina ulkona vartioiden.
Millainen on sitten tyypillinen laumanvartija?
Roduissa ja yksilöissä on isoja eroja. Laumanvartijakoirat on jalostettu suojelemaan karjaa ja omaa aluetta varkailta ja pedoilta. Edelleenkin koiria käytetään niiden alkuperäisessä tarkoituksessa, niin eläin- kuin aluevahteina. Jokaisen rodun ihanteena on toimintavarma ja itsenäinen koira, joka pystyy toimimaan luotettavasti työtehtävässään. Laumanvartijalle oma alue on kaikki kaikessa, vieraassa ympäristössä koiran reagointi on pienempää. Rohkeus ja toimintakyky ovat olleet roduissa arvostetussa asemassa, mutta jokaisesta rodusta löytyy myös pehmeyttä. Laumanvartija muistaa hyvin, mikäli häntä on kohdeltu jossain elämänvaiheessa kaltoin. Mutta pehmeyttä tarvitaan myös työkäytössä, Luotettavalta ja toimivalta laumanvartijalta vaaditaan juuri oikeanlaista luonnetta. On vain fakta, että kaikista yksilöistä, ei ole toimimaan luotettavasti eläin- eikä aluevahtina.
Laumanvartijat ovat kooltaan isoja, niitä ei hallita voimalla vaan omistajan ja koiran välisellä luottamus-suhteella. Luottamus koiran ja omistajan välillä on todella tärkeää. Omistajan täytyy myös tiedostaa millainen koira ja yksilö hänellä on käsissään.
Rotu on parhaimmillaan vastuuntuntoisella, laumanvartijan sielunelämää ymmärtävällä omistajalla, joka tarjoaa koiralle sille sopivan asuinympäristön, jossa koira saa toteuttaa sille luontaista vahtimisviettiään, mutta kuitenkin siten ettei sillä ole jatkuvasti liikaa ärsykkeitä.
Laumanvartijaa ei hankita hetken mielijohteesta. Täytyy muistaa, että jokainen laumanvartijakoira on orientoitunut työntekoon enemmän tai vähemmän. Ominaisuudet kulkevat sen geeniperimässä. Vahtimisviettiä ei voida kouluttaa poissa koirasta. Sosiaalistamisella ja opettamisella voidaan vaikuttaa siihen millainen koiran kynnys on reagoida eri asioihin.
Laumanvartijakoirat ovat hienoja, ja niistä voi oppia jatkuvasti lisää. Meidän täytyy vain muistaa rotujen alkuperä ja kunnioittaa sitä!
-Heini
